tässä vaiheessa koulutusta kysytään, mitä on jäänyt mieleen ja mitä olet oppinut. joko on sen aika? Miten summata prosessia, jokaraksuttaa päässä ja kehon muistissa? On aika jo kirjoittaa ns. loppuraporttia, mutta koska summaus ei lähde sormien päistä nyt rullaamaan, haluan nyt ensi töikseni

kiittää niin opiskeluni mahdollistanutta työnantajaani AK:n tiedekeskusta että MATKa.ohjelman organisoijia. ja muita MATKAlaisia! Juurihan tutustuimme - missä näemme seuraavan kerran?

Tampere oli hieno reissu, Kalle Kallion luento innostava ja pieni tadepedagoginen työpaja Chenpoint Leonardon merkeissä piristävä ja puhutteleva. Taitavia oivaltavia (tulevia luokanopettajia) opiskelijoita työpajan takana. Terrakottasoturit luonnollisesti varastivat shown Vapriikin muulta näyttelyltä. Aikaa oli tälläkin kertaa liian vähän. Esimerkiksi tuo mobiiliopastus jäi kokeilematta kokonaan.

Sen sijaan tapa purkaa keskustellen eri ryhmien kokemusket luokkahuoneessa oli hyvä - kun kerran kaikille ei voi tarjota kaikkea siitä paljosta.

Lähelle on vaikea nähdä, Rovaniemen lähipäivästä ja vierailuista Arktikumiin ja Pilkkeeseen on vaikea sanoa muuta kuin että olen ylpeä työtovereideni ammattitaidosta; kiitos AKn tiedottaja Marjo Laukkaselle tiedekeskuksen esittelystä.

Chekpoint Leonardo - tieteen ja taiteen vuorovaikutusta tutkiva näyttely syksyllä 2013, Tampere

Jään odottamaan yhteistä refklektiopäiväämme tammikuun lopussa

Tankavaara-Siida-Sajos

Tankavaara, kultahippu, haisulilemmikkiporo pihapiirissä ja hymyilevä henkilökunta. Kylmässä vedessä hippujen vaskaaminen oli hauskaa! Mahtavia suksia seinustalla, Anita oli erityisesti edukseen valatvien metsäsuksien kanssa. Meistä tuli hieno ryhmäkuva.

Inari, kylmä ja pohjaton järvi, uitiin. Illalla saunan lomassa pohdimme Siidan pedagogista ohjelmaa - lisää tällaisia yhteisiä hetkiä, joissa pysähdymme juttelemaan yhdessä konkreettisista sisaällöistä. :) Toisten (pedagogisten ohjelmaluonnosten) kautta oppii itsekin. Hyvä prosessi!

Sajoksesta jäi mieleen petsamolaislasten piirrokset ja komea riskutyö - upeat tilat videoiden tekoon yms. Hieno kulttuuritalo joka palvelee laajaa saamelaisyhteisöä.

Minun on vaikea vastata lisättyä todellisuutta käsittelevän luennon pohjalta esitettyyn kysymykseen, mikä voisi olla elämyksellinen, lisäarvoa näyttelytoimintaan tuova juttu. Minulla ei ole tietotaitoa lisätystä todellisuudesta (mitä nyt silmälaseja pidän päivittäin), joten haluaisin miettiä sellaisia juttuja, joita ymmärrän (miten ne toimivat ja miten ne ovat toteutettavissa).

AK:n näyttely on jo ehtinyt ikääntyä, se kaipaa uudistamista, mutta pysyvien näyttelyjen uudistaminenhan on valtavan iso prosessi tiedekeksukselle.

Mutta jos olisi villit kädet, tilaa, aikaa, rahaa ja taitoja :) ...
aloittaisin herkuttelemalla revontuliteatterin uudistamisella (ja tietysti nyt kohta avattavan Aurora Borealis -näyttelyn kylkeen kaiki tämä).

Vierailija menisi taivaankannen alle. Aukusti Tuhkan Aurora Borealis -grafiikan lehti (tai parhaimmillaan vaihtuvia lappilaisia, ikonisia kuvatiloja) eläisi sen mukaan, miten ihmiset liikkuisivat tilassa, "viheltäisivät" tai taputtaisivat käsiään - ja revontulet "tottelisivat", pelottelisivat, ääntelisivät... tulikettu, kuolleiden lasten sielut, punainen väri ja sodan pelko, japanilaisten uskomus hedelmällisuyydestä revontulien alla... all of it...heijastelisivat niitä myyttejä ja uskomuksia, jota niihin liitetään/on liitetty - ja japanilaisturistit olisivat onnessaan. Ja sitten faktat jossain kosketusnäytöllä tai infotauluna vieressä. Ja vielä lisäksi tietoa historiasta; miten revontulia on tutkittu (esim. Torniojokilaaksossa - ks. esim. Päivi Maria Pihlajan artikkeli teoksessa Lapin tuhat tarinaa. Anto Leikolan juhlakirja).

MATKa alkaa

28.2.2013 ensimmäinen tapaaminen Oulun yliopistossa

Olen saanut kuulla ensimmäisessä tapaamisessamme eri instituutioita edustavien osallistujien puheenvuoroja, ensikurkistuksia heidän työhönsä. Hyvin inspiroivaa! Ja ihania ihmisiä :). Tästä on mukavaa jatkaa. Tämä koulutus mahdollistaa meidän pohjoisten toimijoiden luontevan verjkostoitumisen, ja se jo yksistään on hieno anti.

Erityisen kiinnostavaa minulle oli kuulla osallistavista tapahtumista, kuten kokkolalaisesta keskiaikapäivästä ja murhamysteeri-työpajasta, tai millaisia erityiskohteita (esim. Turkansaaren kirkko, Oulun yliopistonkirjaston erityiset kokoelmat) ja historian tarinoita (esim. Tankavaarassa II MS jälkeen saksalaissotilaiden vetäytymiseen liittyvät tastelut) eri paikat pitävät sisällään.

Samalla on ollut hauska huomata, miten pieni Suomi on; kun vähän raaputtaa pintaa, jo löytyy yhteisiä tuttuja!


Mitä toivoisin koulutukselta?

Täytyy tunnustaa, että tässä alkumetreillä itselleni on keskeinen kysymys oma työnkuvani suunnan selkiytyminen. Koulutuksen myötä toivon hahmottavani, miten parhaiten voin käyttää 50% työajastani :). Miten koulutukseni ja työhistoriani tukisi minua Arktisen keskuksen tiedekeskuksen toimintaa hyödyntävällä tavalla, ja miten työnkuvasta rakentuisi itselleni mielekäs kokonaisuus?

Nykyaika on projekteja täynnä - mihin kannattaa lähteä mukaan ja millä työpanoksella? Lohkaisenko ajastani osan tutkimukseen?  Aloitanko työpajaopetuspakettien laatimisella suhteessa koulujen opseihin  - lasten vai nuorten kanssa? Miten huomoida aikuiset, vanhukset, erityisryhmät, entä turistit - ryhmät, satunnaiset matkaajat...? Mikä on taiteiden tiedekunnan rooli, entä muut tiedekunnat? Keskitynkö opiskelijoiden kurssien ja projektiten linkittämiseen tiedekeskustoimintaan? Entä Rovaniemen kaupunki ja kylät, kylätoimikunnat? Kansainvälinen toiminta?

Mahdollisuuksien maailma, rajanvetojen maailma. Toimintasuunnitelma, tavoitteet, sisällöt, strategiat, visiot, SWOTit, tulokset.

Pieni oppimisen murunen, ahaa-elämys, kohtaaminen, hymy, kosketus, lämpimät villasukat :)

Kuulun Kuvataideopettajaliittoon, Lapin tieteentekijöihin, Lapin kuvataideopettajat ry:hyn, Rovaniemen taidemuseon ystäviin. Sähköpostilistoja on useampia (Keronet jne.), FB:ssä peukutan niin Rovaniemen Korundille kuin Tasmanian MONAlle. Aiempi kv-verkostoni on (ollut) ennen kaikkea InSEA. Nyt kuulun myös ISCH:een. Syksyllä lähden konferenssiin Lapin jälleenrakennusajan visuaaliseen kulttuuriin liittyvän tutkimukseni (osa Feeniks-hanketta) esittelyn kanssa. Lähipäivinä selvittelen, miten  pääsen Museoliiton postituslistalle, sitten minun tulee selvittää, lähdenkö Ecsite:n konferenssiin verkostoitumaan.

Tällainen listaus kertoo minusta varmaan jotain, mutta mitä? Työntekijänä, tutkija-taideopettajana? Se kai paljastaa ja kysyy, mihin kuulun, missä on ammatillinen viiteryhmäni ja henkinen kotini. Miten moneen eri osaan ammatillisen identiteettinsä voi jakaa? Eksynkö matkalla vai tulenko omaksi itsekseni, minuksi, minuna? Voinko jonain päivänä todeta, että koen olevani riittävän hyvä, taidekasvattaja-tiedekeskuspedagogi, yhteisön pieni mutta tarpeellinen osa? Voinko todeta, että työni on ihanaa, palkitsevaa ja juuri sellaista, mitä minä osaan tehdä, minuna?

Työssäni toivon, että yhdistyvät taide ja tiede - taidekasvatus ja tieteen popularisointi. Palaan kysymykseen, mitä toivoisin koulutukselta, olisiko se apu 50% työaikani hahmottamisessa. Mihin minun on (tulevaisuuden) tiedekeskuspedagogiikan kannalta järkevää panostaa?

Yksi käytännön juttu. Olisi antoisaa tutustua/kuulla/oppia erilaisista toimivista verkko-oppimis- ja osallistumismahdollisuuksista tähän koulutukseen osallistuvilta. Mitä he käyttävät, mitkä ovat heille toimivia ja tarkoituksenmukaisia? Olen omassa työssäni alustavasti tutustunut Natural Europe Pathway -oppimisympäristöön, mutta mikä alusta taipuu mihinkin sisältöön? Milloin kannattaa mennä verkkoon, milloin ei?

Perinteinen 'aiheen alustus ja esitehtävä - osallistumista paikan päällä - aiheen syventämistä, loppupohdintaa' -formaatti on aina hyvä. Toivon kuulevani tiedekeskus-näkövinkkelistä, millaisia sisältöjä on rakennettu hyödyntömällä pelejä, leikkejä, eläytymistehtäviä, keskustelufoorumeita, yllätyksiä, millaista palautetta toimivista työskentelymuodoista on tullut...  Toivon saavani niin ahaa-elämyksiä kuin vahvistusta omalle ammatilliselle identiteetilleni.


Miten vähemmän on enemmän? Miten tiedekeskusvierailusta tulee kävijä-osallistuja-oppijalle merkityksellinen?

Miten itse kirjoittaisin auki Arktikumin tiedekeskuksen pedagogiset tavoitteet / visiot / ideologian? Jospa teen sen nyt koulutuksen alussa, ja tuonnempana uudelleen. Ihan vain itselleni.