Minun on vaikea vastata lisättyä todellisuutta käsittelevän luennon pohjalta esitettyyn kysymykseen, mikä voisi olla elämyksellinen, lisäarvoa näyttelytoimintaan tuova juttu. Minulla ei ole tietotaitoa lisätystä todellisuudesta (mitä nyt silmälaseja pidän päivittäin), joten haluaisin miettiä sellaisia juttuja, joita ymmärrän (miten ne toimivat ja miten ne ovat toteutettavissa).

AK:n näyttely on jo ehtinyt ikääntyä, se kaipaa uudistamista, mutta pysyvien näyttelyjen uudistaminenhan on valtavan iso prosessi tiedekeksukselle.

Mutta jos olisi villit kädet, tilaa, aikaa, rahaa ja taitoja :) ...
aloittaisin herkuttelemalla revontuliteatterin uudistamisella (ja tietysti nyt kohta avattavan Aurora Borealis -näyttelyn kylkeen kaiki tämä).

Vierailija menisi taivaankannen alle. Aukusti Tuhkan Aurora Borealis -grafiikan lehti (tai parhaimmillaan vaihtuvia lappilaisia, ikonisia kuvatiloja) eläisi sen mukaan, miten ihmiset liikkuisivat tilassa, "viheltäisivät" tai taputtaisivat käsiään - ja revontulet "tottelisivat", pelottelisivat, ääntelisivät... tulikettu, kuolleiden lasten sielut, punainen väri ja sodan pelko, japanilaisten uskomus hedelmällisuyydestä revontulien alla... all of it...heijastelisivat niitä myyttejä ja uskomuksia, jota niihin liitetään/on liitetty - ja japanilaisturistit olisivat onnessaan. Ja sitten faktat jossain kosketusnäytöllä tai infotauluna vieressä. Ja vielä lisäksi tietoa historiasta; miten revontulia on tutkittu (esim. Torniojokilaaksossa - ks. esim. Päivi Maria Pihlajan artikkeli teoksessa Lapin tuhat tarinaa. Anto Leikolan juhlakirja).