Olen saanut kuulla ensimmäisessä tapaamisessamme eri instituutioita edustavien osallistujien puheenvuoroja, ensikurkistuksia heidän työhönsä. Hyvin inspiroivaa! Ja ihania ihmisiä :). Tästä on mukavaa jatkaa. Tämä koulutus mahdollistaa meidän pohjoisten toimijoiden luontevan verjkostoitumisen, ja se jo yksistään on hieno anti.
Erityisen kiinnostavaa minulle oli kuulla osallistavista tapahtumista, kuten kokkolalaisesta keskiaikapäivästä ja murhamysteeri-työpajasta, tai millaisia erityiskohteita (esim. Turkansaaren kirkko, Oulun yliopistonkirjaston erityiset kokoelmat) ja historian tarinoita (esim. Tankavaarassa II MS jälkeen saksalaissotilaiden vetäytymiseen liittyvät tastelut) eri paikat pitävät sisällään.
Samalla on ollut hauska huomata, miten pieni Suomi on; kun vähän raaputtaa pintaa, jo löytyy yhteisiä tuttuja!
Mitä toivoisin koulutukselta?
Täytyy tunnustaa, että tässä alkumetreillä itselleni on keskeinen kysymys oma työnkuvani suunnan selkiytyminen. Koulutuksen myötä toivon hahmottavani, miten parhaiten voin käyttää 50% työajastani :). Miten koulutukseni ja työhistoriani tukisi minua Arktisen keskuksen tiedekeskuksen toimintaa hyödyntävällä tavalla, ja miten työnkuvasta rakentuisi itselleni mielekäs kokonaisuus?
Nykyaika on projekteja täynnä - mihin kannattaa lähteä mukaan ja millä työpanoksella? Lohkaisenko ajastani osan tutkimukseen? Aloitanko työpajaopetuspakettien laatimisella suhteessa koulujen opseihin - lasten vai nuorten kanssa? Miten huomoida aikuiset, vanhukset, erityisryhmät, entä turistit - ryhmät, satunnaiset matkaajat...? Mikä on taiteiden tiedekunnan rooli, entä muut tiedekunnat? Keskitynkö opiskelijoiden kurssien ja projektiten linkittämiseen tiedekeskustoimintaan? Entä Rovaniemen kaupunki ja kylät, kylätoimikunnat? Kansainvälinen toiminta?
Mahdollisuuksien maailma, rajanvetojen maailma. Toimintasuunnitelma, tavoitteet, sisällöt, strategiat, visiot, SWOTit, tulokset.
Pieni oppimisen murunen, ahaa-elämys, kohtaaminen, hymy, kosketus, lämpimät villasukat :)
Kuulun Kuvataideopettajaliittoon, Lapin tieteentekijöihin, Lapin kuvataideopettajat ry:hyn, Rovaniemen taidemuseon ystäviin. Sähköpostilistoja on useampia (Keronet jne.), FB:ssä peukutan niin Rovaniemen Korundille kuin Tasmanian MONAlle. Aiempi kv-verkostoni on (ollut) ennen kaikkea InSEA. Nyt kuulun myös ISCH:een. Syksyllä lähden konferenssiin Lapin jälleenrakennusajan visuaaliseen kulttuuriin liittyvän tutkimukseni (osa Feeniks-hanketta) esittelyn kanssa. Lähipäivinä selvittelen, miten pääsen Museoliiton postituslistalle, sitten minun tulee selvittää, lähdenkö Ecsite:n konferenssiin verkostoitumaan.
Tällainen listaus kertoo minusta varmaan jotain, mutta mitä? Työntekijänä, tutkija-taideopettajana? Se kai paljastaa ja kysyy, mihin kuulun, missä on ammatillinen viiteryhmäni ja henkinen kotini. Miten moneen eri osaan ammatillisen identiteettinsä voi jakaa? Eksynkö matkalla vai tulenko omaksi itsekseni, minuksi, minuna? Voinko jonain päivänä todeta, että koen olevani riittävän hyvä, taidekasvattaja-tiedekeskuspedagogi, yhteisön pieni mutta tarpeellinen osa? Voinko todeta, että työni on ihanaa, palkitsevaa ja juuri sellaista, mitä minä osaan tehdä, minuna?
Työssäni toivon, että yhdistyvät taide ja tiede - taidekasvatus ja tieteen popularisointi. Palaan kysymykseen, mitä toivoisin koulutukselta, olisiko se apu 50% työaikani hahmottamisessa. Mihin minun on (tulevaisuuden) tiedekeskuspedagogiikan kannalta järkevää panostaa?
Yksi käytännön juttu. Olisi antoisaa tutustua/kuulla/oppia erilaisista toimivista verkko-oppimis- ja osallistumismahdollisuuksista tähän koulutukseen osallistuvilta. Mitä he käyttävät, mitkä ovat heille toimivia ja tarkoituksenmukaisia? Olen omassa työssäni alustavasti tutustunut Natural Europe Pathway -oppimisympäristöön, mutta mikä alusta taipuu mihinkin sisältöön? Milloin kannattaa mennä verkkoon, milloin ei?
Perinteinen 'aiheen alustus ja esitehtävä - osallistumista paikan päällä - aiheen syventämistä, loppupohdintaa' -formaatti on aina hyvä. Toivon kuulevani tiedekeskus-näkövinkkelistä, millaisia sisältöjä on rakennettu hyödyntömällä pelejä, leikkejä, eläytymistehtäviä, keskustelufoorumeita, yllätyksiä, millaista palautetta toimivista työskentelymuodoista on tullut... Toivon saavani niin ahaa-elämyksiä kuin vahvistusta omalle ammatilliselle identiteetilleni.
Miten vähemmän on enemmän? Miten tiedekeskusvierailusta tulee kävijä-osallistuja-oppijalle merkityksellinen?
Miten itse kirjoittaisin auki Arktikumin tiedekeskuksen pedagogiset tavoitteet / visiot / ideologian? Jospa teen sen nyt koulutuksen alussa, ja tuonnempana uudelleen. Ihan vain itselleni.
Anniina, kiitos kun avasit pelin kirjoituksellasi! Pursuat ideoita ja kysymyksiä - luova kaaos tässä vaiheessa, mutta runsaasta on helppo lähteä rajaamaan. Meille tulee varmaan pitkä keskustelu esimiehesi kanssa toimenkuvastasi ja siihen liittyvästä kehitystehtävästäsi. Olisi varmaan hyödyllistä ryhtyä kirjaamaan asioita kahteen lehtiöön: Heks-lehtiöön niitä asioita, jotka liittyvät henkilökohtaisiin ammatillisiin kehittymistoiveisiin/visioihin ja työpaikkalehtiöön, johon ryhdyt hahmottelemaan teidän työpaikan yhteistä kehitystehtävää. Rajaamisen kannalta voi olla hyödyllistä pitää nämä kaksi erillään, vaikkapa hieman väkivaltaisestikin.
VastaaPoistaNiiden pohjalta tuot sitten ajatuksesi kolmikantaneuvotteluun.
Kiitos Leena vinkistä eli siis kaksi HEKS-lehtiötä!
VastaaPoista